Sisilian historia on paljon muutakin kuin mafiaa

Sisilian historia ulottuu kauas menneisyyden hämäriin, sillä asutuksesta on todisteita ainakin viimeisten 10 00 vuoden ajalta. Saarella ovat vierailleet lukuisat valloittajat niin idästä kuin lännestä, sillä viljava saari on ollut houkutteleva kohde.

Sisilian ensimmäisiin asuttajiin kuuluivat kolme muinaista italialaista heimoa, joista merkittävin olivat ”sicanilaiset”. Heidän arvellaan olleen peräisin kaukaa nykyisen Espanjan alueelta ja heidän asumuksissaan on havaittavissa mykeneläisiä vaikutteita. Seuraavaksi Sisilian länsiosaan asettuivat puolestaan kenties Egeanmereltä saapuneet elymialaiset, ja sitten saaren itäosan valtasivat italialaiset sikilit.

Varsinaiset historiankirjat alkavat kuitenkin foinikialaisten ja kreikkalaisten seilattua Sisiliaan 1 000 – 700 eaa. Korinttilaisten perustama Syrakusa oli muinaisuudessa suurin kreikkalainen kaupunki, vaikkei se silloisten Kreikan kaupunkivaltioiden alueella sijainnutkaan. Helleenien vaikutuksesta kertovat useat mahtavat rauniot, joita voit tänäänkin ihailla Sisiliassa. Kertoopa Herodotus jopa legendaarisen Kreetan kuninkaan Minoksen matkanneen Sisiliaan etsiessään labyrintin rakentanutta arkkitehtiään Daidalosta, joka pakeni sinne isäntänsä vihaa. Pikkuhiljaa paikallinen alkuperäisväestö sulautui uusien tulokkaiden sekaan.

Rooma havitteli viljavaa Sisiliaa itselleen, ja onnistuikin aikeissaan. Vuoteen 242 eaa mennessä Sisiliasta oli tullut Rooman ensimmäinen provinssi, joka sijaitsi mantereen ulkopuolella. Silloin Rooma nimittäin onnistui nujertamaan saaren länsiosan karthagolaiset ns. kolmannessa puunilaissodassa. Sisilia sai kuitenkin aluksi nauttia helleenisestä kulttuuristaan, mutta myöhemmin mm. Cicero kirjoitti saaren vallanpitäjien räikeistä väärinkäytöksistä.

Noin 440 jaa saksalaisperäiset vandaalit otti Sisilian valtaansa. Hieman myöhemmin heidät syrjäytti niin ikään saksalaisten ostrogoottien heimo, jonka hallitsija Teodorik Suuri halusi elvyttää roomalaisen kulttuurin ja salli jopa uskonnonvapauden.

Rooman valtakunnan itäinen osa, Bysantti, taisteli seuraavaksi Sisiliasta halutessaan muodostaa uudelleen suuren roomalaisen valtakunnan. Jopa Bysantin pääkaupunki muutettiin eräässä vaiheessa Sisilian Syrakusaan, ja kreikkaa puhuttiin jälleen saarella laajalti.

800- ja 900-lukujen aikana arabit ja berbeerit valloittivat Sisilian. Arabit edistivät maanviljelystä, ja paransivat saaren kastelujärjestelmää, ja pääkaupunki siirrettiin Palermoon. Kenenkään ei ollut pakko kääntyä islaminuskoon, mutta muunuskoisten pukeutumista ja ammatteja säädeltiin ja heidän oli maksettava erillinen Jizya-vero.

1 000-luvulla viikinkien jälkipolvea olevat normannit ottivat Sisilian haltuunsa, karkottivat arabit ja loivat saarelle oman kuningashuoneensa, jonka ensimmäinen kuningas oli Roger II de Hauteville. Arabivaikutteet kuitenkin säilytettiin, ja kuningaskunnasta tuli Välimeren loisteliain kulttuurikeskus, ja rikas valtio, jossa niin kreikkalaiset, muslimit, juutalaiset kuin normannit elivät sovussa.

Sen jälkeen Sisilia siirtyi saksalaisperäisiin käsiin, sitten ranskalaisiin, joiden sortoa sisilialaiset eivät kauaa kestäneet vaan tappoivat suurimman osan saaren ranskalaisista. Sen jälkeen Aragonin kuningas otti Sisilian huostaansa.

Sisilian kautta mustana surmana tunnettu rutto saapui Euroopan kamaralle vuonna 1347, ja 1492 espanjalainen inkvisitio karkotti saaren juutalaiset. Myös voimakkaat maanjäristykset ovat ravistelleet saarta useaan otteeseen tappavin seurauksin.

1700-luvulla saarella ovat hallinneet myös itävaltalaiset, espanjalaiset ja ranskalaiset. Vuonna 1860 saari äänesti liittymisestä Sardinian kuningaskuntaan ja liitettiin seuraavana vuonna osaksi Italian kuningaskuntaa.

Mafia syntyi 1800-luvulla, ja lienee perustettu maanomistajien ja kauppiaiden toimesta, jotka halusivat suojella omaisuuttaan ryöstelijöiltä yksityisten suojelujoukkojen avulla. Mafiasta voit lukea lisää sen omalla sivulla.

Italiasta tuli tasavalta vuonna 1946, ja samalla Sisilia sai yhtenä viidestä alueesta autonomisen aseman saaren sisäisten asioiden kohdalla.

 


Kommentit

Historia — 4 kommenttia

  1. Kylläpäs Sisilian kamaralla on seikkailtu usean maan ja kansan taholta. Kreikkalaisvaikutteista toki tiesin noiden historiallisten nähtävyyksien ansiosta, ja Italia on aivan vieressä. Normannien retkistä saarelle en kuitenkaan ollut koskaan lukenut, onpas viikingit ja heidän jälkeläisensä olleet ahkeria siihenkin suuntaan.

  2. Kyllä Syrakusassa edelleen huomaa muinaisen kreikkalaisen arkkitehtuurin ja vaikutteet, vaikka sittemmin kaupunki tietysti on edennyt omia teitään. Vanhankaupunginosan alueella on kuitenkin runsaasti antiikin ajan raunioita, joten olo on kuin Kreikan saarilla. Sama koskee Agricenton upeita tempeliraunioita, jotka lukeutuvat muuten niihin suhteellisen hyvin säilyneisiin.Viikinkien retkeilystä tuolla Välimerellä muistan minäkin joskus lukeneeni muutaman sanan, mutta enpäs tiennyt Sisilian olleen kohteena.

  3. Välimeren saarilla on totta tosiaan ollut vuosituhansien saatossa monia kulkijoita ja valloittajia. Samanlaisia kohtaloita kuin Kreikan saarilla, ja tietysti jokainen valloittaja ja hallitsija on jättänyt omat vaikutteensa, joita tänäänkin pääsee ihailemaan. Se on Sisiliankin ihanuus, kun lukuisten kansojen ja kulttuurien jalanjäljillä pääsee astelemaan.

  4. Niin, Sisilia on oikeastaan ikioma maansa. Yhdellä ja samalla saarella pääsee nauttimaan niin kreikkalaisesta kuin italialaisesta kulttuurista, toisista lähinnä raunbioiden muodossa ja toisesta etenkin lautasella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

HTML tags allowed in your comment: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>